18. Ehdoin tahdoin he koettelivat Jumalaavaatimalla mielensä mukaista ruokaa.
19. He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat:»Hänkö voisi kattaa pöydän autiomaahan?
20. Totta kyllä, hän iski kallioon,ja vesi virtasi, purojen uomat tulvivat,mutta pystyisikö hän antamaan leipääja hankkimaan lihaa kansalleen?»
21. Herra kuuli sen ja kiivastui:tuli leimahti keskellä Jaakobin leiriä.Hänen vihansa iski Israelin kansaan,
22. koska kansa ei uskonut Jumalaaneikä luottanut hänen apuunsa.
23. Mutta sitten hän antoi pilville käskynja avasi taivaan ovet,
24. ja mannaa satoi heidän ruoakseen,hän antoi heille taivaan viljaa.
25. Ihmiset söivät enkelten leipää,saivat ruokaa runsain määrin.
26. Hän päästi taivaasta irti itätuulenja nostatti voimallaan tuulen etelästä.
27. Hän antoi sataa lihaa kuin tomua,taivaan lintuja kuin merten hiekkaa.
28. Hän pudotti ne heidän leiriinsä,heidän asumustensa ympärille,
29. ja he ahmivat itsensä täyteen –hän antoi heille sitä, mitä he halusivat.
30. Mutta heidän himonsa ei sittenkään laantunut.Sen tähden he, ruoka vielä suussaan,
31. saivat kokea Herran vihan.Hän surmasi heidän parhaat miehensä,löi maahan Israelin nuoret soturit.
32. Silti he yhäti tekivät syntiä,eivät he uskoneet hänen ihmeisiinsä.
33. Sen tähden heidän päivänsä päättyivät arvaamatta,heidän vuotensa haihtuivat kuin henkäys.