luvut

  1. 1
  2. 2
  3. 3
  4. 4
  5. 5
  6. 6
  7. 7
  8. 8
  9. 9
  10. 10
  11. 11
  12. 12
  13. 13
  14. 14
  15. 15
  16. 16
  17. 17
  18. 18
  19. 19
  20. 20
  21. 21
  22. 22
  23. 23
  24. 24
  25. 25
  26. 26
  27. 27
  28. 28
  29. 29
  30. 30
  31. 31
  32. 32
  33. 33
  34. 34
  35. 35
  36. 36
  37. 37
  38. 38
  39. 39
  40. 40
  41. 41
  42. 42
  43. 43
  44. 44
  45. 45
  46. 46
  47. 47
  48. 48
  49. 49
  50. 50
  51. 51
  52. 52
  53. 53
  54. 54
  55. 55
  56. 56
  57. 57
  58. 58
  59. 59
  60. 60
  61. 61
  62. 62
  63. 63
  64. 64
  65. 65
  66. 66
  67. 67
  68. 68
  69. 69
  70. 70
  71. 71
  72. 72
  73. 73
  74. 74
  75. 75
  76. 76
  77. 77
  78. 78
  79. 79
  80. 80
  81. 81
  82. 82
  83. 83
  84. 84
  85. 85
  86. 86
  87. 87
  88. 88
  89. 89
  90. 90
  91. 91
  92. 92
  93. 93
  94. 94
  95. 95
  96. 96
  97. 97
  98. 98
  99. 99
  100. 100
  101. 101
  102. 102
  103. 103
  104. 104
  105. 105
  106. 106
  107. 107
  108. 108
  109. 109
  110. 110
  111. 111
  112. 112
  113. 113
  114. 114
  115. 115
  116. 116
  117. 117
  118. 118
  119. 119
  120. 120
  121. 121
  122. 122
  123. 123
  124. 124
  125. 125
  126. 126
  127. 127
  128. 128
  129. 129
  130. 130
  131. 131
  132. 132
  133. 133
  134. 134
  135. 135
  136. 136
  137. 137
  138. 138
  139. 139
  140. 140
  141. 141
  142. 142
  143. 143
  144. 144
  145. 145
  146. 146
  147. 147
  148. 148
  149. 149
  150. 150

Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Psalmit 78 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

Psalmi 78

Jumala on johdattanut kansaansa

1. Asafin virsi.Kuuntele, kansani, mitä opetan,tarkatkaa sanojani, te kaikki.

1Asafin virsi.

2. Minä aion esittää viisaiden mietteitä,tuon julki menneisyyden arvoituksia,

3. vanhoja asioita, joista olemme kuulleet,joista isämme ovat meille kertoneet.

4. Me emme salaa niitä lapsiltammevaan kerromme tulevillekin polvilleHerran voimasta, Herran teoista,ihmeistä, joita hän on tehnyt.

5. Hän sääti Jaakobille säädöksensä,hän antoi Israelille lakinsaja käski meidän isiämmeopettamaan ne lapsilleen,

6. jotta tulevakin polvi ne tuntisi,jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivatja kertoisivat omille lapsilleen.

7. Jumalaan heidän tulee turvautua,muistaa, mitä hän on tehnyt,ja noudattaa hänen käskyjään,

8. jotta eivät olisi kuin isänsä,nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset,jotka häilyivät sinne tänneeivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle.

9. [Efraimilaiset, varustetut jousimiehet,kääntyivät pakoon taistelun päivänä.]

10. He eivät pitäneet Jumalan liittoa,eivät taipuneet elämään hänen lakinsa mukaan.

11. He unohtivat hänen tekonsa,ihmeet, joita olivat saaneet nähdä.

12. Egyptin maassa, Soanin tasangolla,hän antoi isiemme kokea ihmeen.

13. Hän jakoi kahtia meren ja vei heidät sen poikki,hän jähmetti vedet muuriksi.

14. Hän antoi pilven johdattaa heitä päivisinja tulen loisteen öisin.

15. Hän halkaisi kallioita autiomaassa,ja he saivat vettä, kuin syvyyden vesiä.

16. Hän antoi purojen puhjeta kalliosta,antoi vesien virrata.

17. Mutta yhä he tekivät syntiä,autiomaassa he kapinoivat Korkeinta vastaan.

18. Ehdoin tahdoin he koettelivat Jumalaavaatimalla mielensä mukaista ruokaa.

19. He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat:»Hänkö voisi kattaa pöydän autiomaahan?

20. Totta kyllä, hän iski kallioon,ja vesi virtasi, purojen uomat tulvivat,mutta pystyisikö hän antamaan leipääja hankkimaan lihaa kansalleen?»

21. Herra kuuli sen ja kiivastui:tuli leimahti keskellä Jaakobin leiriä.Hänen vihansa iski Israelin kansaan,

22. koska kansa ei uskonut Jumalaaneikä luottanut hänen apuunsa.

23. Mutta sitten hän antoi pilville käskynja avasi taivaan ovet,

24. ja mannaa satoi heidän ruoakseen,hän antoi heille taivaan viljaa.

25. Ihmiset söivät enkelten leipää,saivat ruokaa runsain määrin.

26. Hän päästi taivaasta irti itätuulenja nostatti voimallaan tuulen etelästä.

27. Hän antoi sataa lihaa kuin tomua,taivaan lintuja kuin merten hiekkaa.

28. Hän pudotti ne heidän leiriinsä,heidän asumustensa ympärille,

29. ja he ahmivat itsensä täyteen –hän antoi heille sitä, mitä he halusivat.

30. Mutta heidän himonsa ei sittenkään laantunut.Sen tähden he, ruoka vielä suussaan,

31. saivat kokea Herran vihan.Hän surmasi heidän parhaat miehensä,löi maahan Israelin nuoret soturit.

32. Silti he yhäti tekivät syntiä,eivät he uskoneet hänen ihmeisiinsä.

33. Sen tähden heidän päivänsä päättyivät arvaamatta,heidän vuotensa haihtuivat kuin henkäys.

34. Nyt, kun hän surmasi heitä,he alkoivat kysyä hänen mieltään,he kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

35. He muistivat, kuka on heidän kallionsa,muistivat, että Korkein on heidän lunastajansa.

36. Mutta heidän sanoissaan piili petos,valhe oli heidän kielellään.

37. He eivät olleet vilpittömiä häntä kohtaan,eivät pysyneet uskollisina hänen liitossaan.

38. Mutta Jumala on laupias,ei hän tuhoa syntistä, vaan armahtaa.Kerta kerran jälkeen hän hillitsi vihansaeikä antanut kiivaudelleen valtaa.

39. Hän muisti, että he olivat vain ihmisiä,vain tuulen henkäys, joka häipyy eikä palaa.

40. Miten usein he autiomaassa nousivatkaan kapinaan,murehduttivat häntä erämaassa!

41. Yhä uudelleen he uhmasivat Israelin Pyhää,koettelivat Jumalan kärsivällisyyttä.

42. He eivät muistaneet hänen väkevää kättään,eivät päivää, jona hän vapautti heidät

43. ja teki tunnustekonsa Egyptissä,ihmeensä Soanin tasangolla.

44. Hän muutti vereksi Niilin ja kaikki sen kanavat,niin ettei niistä voinut juoda.

45. Hän lähetti paarmat puremaan egyptiläisiä,sammakot turmelemaan heiltä kaiken.

46. Hän antoi heidän satonsa heinäsirkoille,heidän työnsä hedelmät sirkkojen toukille.

47. Hän tuhosi rakeilla heidän viinitarhansa,rankkasateella heidän viikunapuunsa,

48. hän antoi tautien ahdistaa heidän karjaansa,ruton iskeä heidän laumoihinsa.

49. Hän päästi valloilleen vihansa hehkun,vimmansa, raivonsa ja kiivautensa,surmanenkeleiden suuren joukon.

50. Hän antoi vihansa purkautua,hän ei säästänyt heitä kuolemaltavaan jätti heidät ruton armoille.

51. Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä,ensimmäisinä syntyneet Haamin majoista.

52. Mutta oman kansansa hän vei vapauteen.Autiomaassa hän kaitsi omiaankuin paimen lampaita.

53. Hänen johdossaan he olivat turvassa,ei heidän tarvinnut pelätä mitään,mutta vihollisten joukon peitti meri.

54. Hän toi heidät pyhälle asuinsijalleen,vuorelle, jonka hän oli ottanut omakseen.

55. Hän karkotti vieraat kansat heidän tieltäänja jakoi heille arvalla perintömaat,antoi Israelin heimoille asumukset.

56. Mutta he kapinoivat Jumalaa vastaan,he koettelivat häntä, Korkeinta!He eivät noudattaneet hänen säädöksiään

57. vaan kääntyivät omille teilleenja olivat uskottomia kuten isänsä,kelvottomia kuin löystynyt jousi.

58. He vihastuttivat hänet uhraamalla kukkuloilla,loukkasivat häntä jumaliensa kuvilla.

59. Jumala näki sen, ja hänen vihansa syttyi,hän hylkäsi Israelin kokonaan.

60. Hän hylkäsi asumuksensa, Silon pyhäkön,teltan, jonka oli asettanut ihmisten keskelle.

61. Hän antoi voimansa tunnuksen joutua saaliiksi,jätti pyhän arkkunsa vihollisen käsiin,

62. ja kansansa hän antoi miekan armoille,niin hän omiinsa vihastui.

63. Tuli nielaisi nuoret miehet,enää ei laulettu morsiamille,

64. papit kaatuivat vihollisen miekkaan,lesket eivät saaneet viettää valittajaisia.

65. Mutta Herra havahtui, niin kuin nukkuja havahtuu,niin kuin soturi herää viinin huuruista.

66. Hän ajoi kansansa viholliset pakosalle,tuotti heille ikuisen häpeän.

67. Herra hylkäsi Joosefin sukukunnan –Efraimin heimoa hän ei valinnut,

68. vaan hän valitsi Juudan heimonja Siionin, rakkaan vuorensa.

69. Sille hän rakensi pyhäkkönsä,korkean kuin taivaat, vankan kuin maa,jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

70. Hän valitsi Daavidin, palvelijansa,otti hänet lammaslaitumilta,

71. toi lampaiden ja karitsojen keskeltäkaitsemaan omaa kansaansa Jaakobia,hallitsemaan omaa maataan Israelia.

72. Ja Daavid kaitsi sitä vilpittömin sydämin,johdatti sitä taitavin käsin.