9. Sen tahrat ovat sen liepeissä.Se ei ajatellut, mikä sille tuleva oli,ja niin se sortui hämmästyttävästi.Ei ole sillä lohduttajaa.Katso, Herra, minun kurjuuttani,sillä vihamies ylvästelee.
10. Vihollinen levitti kätensäkaikkia sen kalleuksia kohti.Niin, sen täytyi nähdä,kuinka pakanat tunkeutuivat sen pyhäkköön,ne, jotka sinä olit kieltänyttulemasta sinun seurakuntaasi.
11. Kaikki sen kansa huokaa etsiessänsä leipää:he antavat, mitä heillä kallista on, ruuasta,saadakseen nälkänsä tyydytetyksi.Katso, Herra, ja näe,kuinka halveksittu minä olen.
12. Eikö tämä koske teihin, kaikki ohikulkijat?Katsokaa ja nähkää:onko kipua, minun kipuni vertaista,joka on minun kannettavakseni pantu,jolla Herra on murehduttanut minutvihansa hehkun päivänä?
13. Hän lähetti tulen korkeudesta minun luihinija kuritti niitä.Hän viritti verkon minun jalkainivaralle,hän pani minut peräytymään,hän teki minut autioksi,ainiaan sairaaksi.
14. Hänen kätensä sitoi minun rikosteni ikeen:ne kiedottiin yhteen,tulivat minun niskalleni;hän saattoi horjumaan minun voimani.Herra antoi minut niiden käsiin,joita minä en voi vastustaa.
15. Herra hylkäsi kaikki minun urhoni,joita minun keskuudessani oli;hän kutsui kokoon juhlan minua vastaanmurskatakseen minun nuorukaiseni.Herra polki viinikuurnanneitsyelle, tytär Juudalle.
16. Näitä minä itken,minun silmäni, silmäni vuotaa vettä;sillä kaukana on minusta lohduttaja,joka virvoittaisi minun sieluani.Hävitetyt ovat minun lapseni,sillä vihamies on väkevä.
17. Siion levittää käsiänsä:ei ole hänellä lohduttajaa.Herra on nostattanut Jaakobia vastaansen viholliset joka taholta;Jerusalem on tullut saastaksiheidän keskellänsä.
18. Vanhurskas on hän, Herra;sillä hänen käskyänsä vastaanminä olen niskoitellut.Kuulkaa, te kansat kaikki,ja katsokaa minun kipuani:minun neitsyeni ja nuorukaiseniovat vankeuteen menneet.
19. Minä kutsuin rakastajiani:ne pettivät minut.Minun pappini ja vanhimpaniovat kuolleet kaupungissa,kun he etsivät ruokaatyydyttääkseen nälkäänsä.