17. Siion levittää käsiänsä:ei ole hänellä lohduttajaa.Herra on nostattanut Jaakobia vastaansen viholliset joka taholta;Jerusalem on tullut saastaksiheidän keskellänsä.
18. Vanhurskas on hän, Herra;sillä hänen käskyänsä vastaanminä olen niskoitellut.Kuulkaa, te kansat kaikki,ja katsokaa minun kipuani:minun neitsyeni ja nuorukaiseniovat vankeuteen menneet.
19. Minä kutsuin rakastajiani:ne pettivät minut.Minun pappini ja vanhimpaniovat kuolleet kaupungissa,kun he etsivät ruokaatyydyttääkseen nälkäänsä.
20. Katso, Herra, kuinka ahdistettu minä olen,minun sisukseni kuohuvat,sydämeni vääntyy rinnassani,sillä minä olen ollut ylen uppiniskainen.Ulkona on miekka minulta riistänyt lapset,sisällä rutto.
21. He ovat kuulleet, kuinka minä huokailen.Ei ole minulla lohduttajaa.Kaikki minun vihamieheniovat kuulleet minun onnettomuuteni;he iloitsevat, kun sinä olet tämän tehnyt:sinä olet antanut tulla sen päivän,jonka olit ilmoittanut.Mutta käyköön heidän samoin kuin minun.
22. Tulkoon kaikki heidän pahuutensasinun kasvojesi eteen,ja pane heille kannettavaksi se,minkä olet minulle pannutkaikkien minun rikoksieni tähden.Sillä monet ovat minun huokaukseni,ja minun sydämeni on sairas.