31. kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha:hän tappoi heidän voimakkaimpansaja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
32. Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiäeivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
33. Sentähden hän lopetti heidän päivänsäniinkuin tuulahduksen,antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
34. Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä,kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
35. He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa,ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
36. Mutta he pettivät häntä suullaanja valhettelivat hänelle kielellänsä;
37. sillä heidän sydämensäei ollut vakaa häntä kohtaan,eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
38. Mutta hän on laupias,antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa.Sentähden hän usein kääntyi vihastansaeikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
39. Sillä hän muisti, että he ovat liha,tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
40. Kuinka usein he niskoittelivathäntä vastaan korvessaja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
41. Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaaja vihoittivat Israelin Pyhän.
42. He eivät muistaneet hänen kättänsä,eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,