1. Aasafin mietevirsi.Kuuntele, kansani, minun opetustani,kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
2. Minä avaan suuni mietelmiin,tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
3. Mitä olemme kuulleet,minkä olemme saaneet tietääja mitä isämme ovat meille kertoneet,
4. sitä me emme heidän lapsiltansa salaa,vaan me kerromme tulevalle polvelleHerran ylistettävistä teoista,hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
5. Hän asetti todistuksen Jaakobiin,hän sääti Israeliin lainja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
6. että jälkipolvi saisi ne tietää,saisivat tietää vastedes syntyvät lapset,ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
7. Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaaneivätkä unhottaisi Jumalan tekoja,vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
8. Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä,kapinoitseva ja niskoitteleva polvi,sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujanaja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
9. Efraimin lapset, asestetut jousimiehet,kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
10. Eivät he pitäneet Jumalan liittoa,eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
11. vaan he unhottivat hänen suuret tekonsaja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
12. Heidän isiensä nähden hän ihmeitä tekiEgyptin maassa, Sooanin kedolla.
13. Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi,hän seisotti vedet roukkioksi.
14. Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvelläja tulen valolla kaiket yöt.
15. Hän halkoi kalliot erämaassaja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
16. Hän juoksutti puroja kalliostaja vuodatti virtanaan vettä.
17. Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaanja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
18. He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä,vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
19. Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen:"Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
20. Katso, hän kyllä kallioon iski,ja vedet vuotivat ja purot tulvivat;mutta voiko hän antaa myös leipäätai hankkia kansallensa lihaa?"
21. Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui;ja tuli syttyi Jaakobissa,ja Israelia vastaan nousi viha,
22. koska he eivät uskoneet Jumalaaneivätkä luottaneet hänen apuunsa.
23. Hän käski pilviä korkeudessaja avasi taivaan ovet;
24. hän satoi heille ruuaksi mannaa,hän antoi heille taivaan viljaa.
25. Ihmiset söivät enkelien leipää;hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
26. Hän nosti taivaalle itätuulenja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
27. hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua,siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
28. hän pudotti ne leirinsä keskeen,yltympäri asuntonsa.
29. Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi;mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
30. Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet,ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
31. kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha:hän tappoi heidän voimakkaimpansaja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
32. Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiäeivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
33. Sentähden hän lopetti heidän päivänsäniinkuin tuulahduksen,antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
34. Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä,kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
35. He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa,ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
36. Mutta he pettivät häntä suullaanja valhettelivat hänelle kielellänsä;
37. sillä heidän sydämensäei ollut vakaa häntä kohtaan,eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
38. Mutta hän on laupias,antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa.Sentähden hän usein kääntyi vihastansaeikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
39. Sillä hän muisti, että he ovat liha,tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
40. Kuinka usein he niskoittelivathäntä vastaan korvessaja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
41. Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaaja vihoittivat Israelin Pyhän.
42. He eivät muistaneet hänen kättänsä,eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
43. jona hän teki tunnustekonsa Egyptissäja ihmeensä Sooanin kedolla,
44. muutti heidän virtansa vereksi,niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
45. lähetti heidän sekaansa paarmoja,jotka heitä söivät,ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
46. antoi heidän satonsa tuhosirkoilleja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
47. hävitti rakeilla heidänviiniköynnöksensäja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
48. antoi heidän karjansa alttiiksi rakeilleja heidän laumansa salamoille.
49. Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun,kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen,parven pahoja enkeleitä.
50. Hän raivasi tien vihallensa,ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta,vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
51. Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä,miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
52. Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaatja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
53. Hän johti heitä turvallisesti,heidän ei tarvinnut peljätä;mutta heidän vihollisensa peitti meri.
54. Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa,vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
55. Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä,jakoi ne heille arvalla perintöosaksija antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
56. Mutta niskoittelullaanhe kiusasivat Jumalaa, Korkeinta,eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
57. vaan luopuivat poisja olivat uskottomia isiensä lailla,kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
58. He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansaja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
59. Jumala kuuli sen ja julmistui,ja hän hylkäsi Israelin peräti.
60. Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa,majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
61. Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteenja kunniansa vihollisten käsiin.
62. Hän antoi kansansa alttiiksi miekalleja julmistui perintöosaansa.
63. Heidän nuorukaisensa kulutti tuli,ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
64. Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan,eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
65. Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja,niinkuin viinin voittama sankari.
66. Hän löi vihollisensa pakoon,tuotti heille ikuisen häpeän.
67. Hän hylkäsi myös Joosefin majaneikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
68. vaan valitsi Juudan sukukunnan,Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
69. Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle,rakensi sen kuin maan,jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
70. Hän valitsi Daavidin, palvelijansa,ja otti hänet lammastarhoista.
71. Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestäkaitsemaan kansaansa, Jaakobia,ja Israelia, perintöosaansa.
72. Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydäminja johti heitä taitavalla kädellä.