13. Sentähden, näin sanoo Herra, Herra:Katso, minun palvelijani syövät,mutta te näette nälkää;katso, minun palvelijani juovat,mutta te kärsitte janoa;katso, minun palvelijani iloitsevat,mutta te joudutte häpeään.
14. Katso, minun palvelijani riemuitsevatsydämen onnesta,mutta te huudatte sydämen tuskastaja voivotatte mielimurteissanne.
15. Ja te jätätte nimenne kirouslauseeksiminun valituilleni:"Niin sinut surmatkoon Herra, Herra!"Mutta palvelijoilleen hän on antava toisen nimen.
16. Joka maassa itsensä siunaa,siunaa itsensä totisen Jumalan nimeen,ja joka maassa vannoo,vannoo totisen Jumalan nimeen;sillä entiset ahdistukset ovat unhotetutja peitossa minun silmiltäni.
17. Sillä katso, minä luon uudet taivaatja uuden maan.Entisiä ei enää muisteta,eivätkä ne enää ajatukseen astu;
18. vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisestisiitä, mitä minä luon.Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin,riemuksi sen kansan.
19. Minä iloitsen Jerusalemistaja riemuitsen kansastani;eikä siellä enää kuulla itkun ääntäeikä valituksen ääntä.
20. Ei siellä ole enää lasta,joka eläisi vain muutaman päivän,ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää;sillä nuorin kuolee satavuotiaana,ja vasta satavuotiaanasynnintekijä joutuu kiroukseen.
21. He rakentavat taloja ja asuvat niissä,he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät;
22. he eivät rakenna muitten asua,eivät istuta muitten syödä;sillä niinkuin puitten päivät ovat,niin ovat elinpäivät minun kansassani.Minun valittuni kuluttavat itse kättensä työn.
23. He eivät tee työtä turhaaneivätkä lapsia synnytä äkkikuoleman omiksi,sillä he ovat Herran siunattujen siemen,ja heidän vesansa ovat heidän tykönänsä.
24. Ennenkuin he huutavat, minä vastaan,heidän vielä puhuessaan minä kuulen.