20. Minua kunnioittavat metsän eläimet,aavikkosudet ja kamelikurjet,koska minä johdan vedet korpeen,virrat erämaahan,antaakseni kansani, minun valittuni, juoda.
21. Kansa, jonka minä olen itselleni valmistanut,on julistava minun kiitostani.
22. Mutta et ole sinä, Jaakob, minua kutsunut,et ole sinä, Israel, itseäsi minun tähteni vaivannut.
23. Et ole tuonut minulle lampaitasi polttouhriksi,et teurasuhreillasi minua kunnioittanut;en ole minä vaivannut sinua ruokauhrillaenkä suitsutusuhrilla sinua rasittanut.
24. Et ole minulle kalmoruokoa hopealla ostanutetkä minua teurasuhriesi rasvalla ravinnut— et, vaan sinä olet minua synneilläsi vaivannut,rasittanut minua pahoilla töilläsi.
25. Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesiitseni tähden,enkä sinun syntejäsi muista.
26. Muistuta sinä minua,käykäämme oikeutta keskenämme;puhu sinä ja näytä, että olet oikeassa.
27. Jo sinun esi-isäsi teki syntiä,sinun puolusmiehesi luopuivat minusta.
28. Niin minä annoin häväistä pyhät ruhtinaat,jätin Jaakobin tuhon omaksi,Israelin alttiiksi pilkalle.