29. Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
30. Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
31. Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
32. vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
33. Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
34. Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
35. kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
36. kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
37. Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
38. Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?