27. Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28. Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
29. Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
30. Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
31. Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
32. vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
33. Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
34. Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
35. kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,