11. Tyhmä purkaa kaiken sisunsa, mutta viisas sen viimein tyynnyttää.
12. Hallitsija, joka kuuntelee valhepuheita, saa palvelijoikseen pelkkiä jumalattomia.
13. Köyhä ja sortaja kohtaavat toisensa; kumpaisenkin silmille Herra antaa valon.
14. Kuninkaalla, joka tuomitsee vaivaisia oikein, on valtaistuin iäti vahva.
15. Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä.
16. Kun jumalattomat lisääntyvät, lisääntyy rikos, mutta vanhurskaat saavat nähdä, kuinka he kukistuvat.
17. Kurita poikaasi, niin hän sinua virvoittaa ja sielullesi herkkuja tarjoaa.
18. Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi; autuas se, joka noudattaa lakia.
19. Ei ota palvelija sanoista ojentuakseen: hän kyllä ymmärtää, mutta ei tottele.
20. Näet miehen, kärkkään puhumaan-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
21. Jos palvelijaansa nuoresta pitäen hemmottelee, tulee hänestä lopulta kiittämätön.
22. Pikavihainen mies nostaa riidan, ja kiukkuinen tulee rikkoneeksi paljon.
23. Ihmisen alentaa hänen oma ylpeytensä, mutta alavamielinen saa kunnian.
24. Joka käy osille varkaan kanssa, se sieluansa vihaa; hän kuulee vannotuksen, mutta ei ilmaise mitään.
25. Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu.
26. Hallitsijan suosiota etsivät monet, mutta Herralta tulee miehelle oikeus.
27. Vääryyden mies on vanhurskaille kauhistus, ja oikean tien kulkija on kauhistus jumalattomalle.