11. Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.
12. Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitansa;
13. mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.
14. Jumalattomat paljastavat miekkansa ja jännittävät jousensa, kaataaksensa kurjan ja köyhän, teurastaaksensa ne, jotka ovat oikealla tiellä.
15. Mutta heidän miekkansa käy heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särkyvät.
16. Vanhurskaan vähä vara on parempi kuin monen jumalattoman tavarain paljous.
17. Sillä jumalattomain käsivarret särjetään, mutta Herra tukee vanhurskaita.
18. Herra tuntee nuhteettomain päivät, ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti.
19. Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kyllin syötävää.
20. Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, katoavat niinkuin savu.
21. Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias.