6. Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.
7. Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:
8. "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."
9. Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;
10. sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
11. Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.
12. Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,
13. avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.
14. Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.
15. Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.
16. Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.
17. Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;