Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Psalmit 22:1-11 Raamattu 1938 (FINPR)

1. Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?

2. Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.

3. Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.

4. Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.

5. He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.

6. Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.

7. Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:

8. "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."

9. Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;

10. sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

11. Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.

Lue täydellisestä luku Psalmit 22