7. Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
8. Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
9. Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
10. Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;
11. hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.
12. Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.
13. Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.
14. Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.