10. Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;
11. hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.
12. Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.
13. Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.
14. Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.
15. . Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.
16. Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;