Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Psalmit 109:22-31 Raamattu 1938 (FINPR)

22. Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.

23. Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.

24. Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.

25. Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.

26. Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;

27. ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.

28. Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.

29. Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.

30. Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.

31. Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.

Lue täydellisestä luku Psalmit 109