2. Ja Jerusalemin päämiehiksi minä asetin veljeni Hananin ja linnanpäällikön Hananjan, sillä hän oli luotettava mies ja pelkäsi Jumalaa enemmän kuin moni muu.
3. Ja minä sanoin heille: "Jerusalemin portteja älköön avattako, ennenkuin aurinko on polttavimmillaan; ja vartijain vielä seisoessa paikoillaan on ovet suljettava ja salvoilla teljettävä. Ja Jerusalemin asukkaita pantakoon vartioimaan, kukin vartiopaikallensa, kukin oman talonsa kohdalle.
4. Kaupunki oli joka suuntaan tilava ja suuri, mutta väkeä siinä oli vähän, ja taloja oli vielä rakentamatta.
5. Niin Jumala antoi minun sydämeeni, että minun oli koottava ylimykset, esimiehet ja kansa sukuluetteloon merkittäviksi. Silloin minä löysin niiden sukuluettelon, jotka ensin olivat tulleet sinne, ja huomasin siihen kirjoitetun:
6. "Nämä ovat tämän maakunnan asukkaat, jotka lähtivät pakkosiirtolaisten vankeudesta, johon Nebukadnessar, Baabelin kuningas, oli heidät vienyt, ja palasivat Jerusalemiin ja Juudaan, kukin kaupunkiinsa,
7. ne, jotka tulivat Serubbaabelin, Jeesuan, Nehemian, Asarjan, Raamian, Nahamanin, Mordokain, Bilsanin, Misperetin, Bigvain, Nehumin ja Baanan kanssa. Israelin kansan miesten lukumäärä oli:
8. Paroksen jälkeläisiä kaksituhatta sata seitsemänkymmentä kaksi;
9. Sefatjan jälkeläisiä kolmesataa seitsemänkymmentä kaksi;
10. Aarahin jälkeläisiä kuusisataa viisikymmentä kaksi;
11. Pahat-Mooabin jälkeläisiä, nimittäin Jeesuan ja Jooabin jälkeläisiä, kaksituhatta kahdeksansataa kahdeksantoista;
12. Eelamin jälkeläisiä tuhat kaksisataa viisikymmentä neljä;
13. Sattun jälkeläisiä kahdeksansataa neljäkymmentä viisi;
14. Sakkain jälkeläisiä seitsemänsataa kuusikymmentä;
15. Binnuin jälkeläisiä kuusisataa neljäkymmentä kahdeksan;
16. Beebain jälkeläisiä kuusisataa kaksikymmentä kahdeksan;
17. Asgadin jälkeläisiä kaksituhatta kolmesataa kaksikymmentä kaksi;