21. Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
22. Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
23. Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24. Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
25. Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
26. ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
27. Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
28. niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
29. Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
30. Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31. silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
32. Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
33. Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle