17. hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
18. joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
19. Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
20. Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
21. Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
22. Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
23. Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24. Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
25. Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
26. ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.