9. Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan."
10. "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?
11. Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
12. En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.
13. Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?
14. Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.
15. Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.
16. Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.
17. Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.
18. Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.
19. Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.