15. Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
16. Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
17. Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
18. Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
19. Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
20. Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
21. Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
22. Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
23. Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
24. Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
25. Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
26. Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
27. Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?