17. Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta,
18. kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu kuvastin?
19. Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.
20. Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoansa!
21. Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan.