Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Job 31:16-29 Raamattu 1938 (FINPR)

16. Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?

17. Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?

18. En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.

19. Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,

20. jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,

21. jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,

22. niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.

23. Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.

24. Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',

25. jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,

26. jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,

27. sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,

28. niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.

29. Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?

Lue täydellisestä luku Job 31