Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Job 29:2-15 Raamattu 1938 (FINPR)

2. "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,

3. jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!

4. Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,

5. jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,

6. jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!

7. Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,

8. niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,

9. päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.

10. Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.

11. Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;

12. minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.

13. Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.

14. Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.

15. Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.

Lue täydellisestä luku Job 29