1. "Hopeallakin on suonensa ja löytöpaikkansa kullalla, joka puhdistetaan;
2. rauta otetaan maasta, ja kivestä sulatetaan vaski.
3. Tehdään loppu pimeydestä, ja tutkitaan tyystin kivi, jonka synkkä pilkkopimeä peittää.
4. Kaivos louhitaan syvälle maan asujain alle; unhotettuina he riippuvat siellä ilman jalan tukea, heiluvat kaukana ihmisten ilmoilta.
5. Maasta kasvaa leipä, mutta maan uumenet mullistetaan kuin tulen voimalla.
6. Sen kivissä on safiirilla sijansa, siellä on kultahiekkaa.
7. Polkua sinne ei tiedä kotka, eikä haukan silmä sitä havaitse.
8. Sitä eivät astu ylväät eläimet, ei leijona sitä kulje.
9. Siellä käydään käsiksi kovaan kiveen, ja vuoret mullistetaan juuriaan myöten.
10. Kallioihin murretaan käytäviä, ja silmä näkee kaikkinaiset kalleudet.
11. Vesisuonet estetään tihkumasta, ja salatut saatetaan päivänvaloon.
12. Mutta viisaus-mistä se löytyy, ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?
13. Ei tunne ihminen sille vertaa, eikä sitä löydy elävien maasta.
14. Syvyys sanoo: 'Ei ole se minussa', ja meri sanoo: 'Ei se ole minunkaan tykönäni'.
15. Sitä ei voida ostaa puhtaalla kullalla, eikä sen hintaa punnita hopeassa.
16. Ei korvaa sitä Oofirin kulta, ei kallis onyks-kivi eikä safiiri.