Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Job 21:6-18 Raamattu 1938 (FINPR)

6. Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:

7. Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?

8. Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.

9. Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.

10. Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.

11. Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.

12. He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.

13. He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan.

14. Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.

15. Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'

16. Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.

17. Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?

18. Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?

Lue täydellisestä luku Job 21