Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Job 21:2-15 Raamattu 1938 (FINPR)

2. "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!

3. Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.

4. Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?

5. Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.

6. Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:

7. Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?

8. Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.

9. Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.

10. Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.

11. Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.

12. He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.

13. He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan.

14. Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.

15. Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'

Lue täydellisestä luku Job 21