Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Valitusvirret 4:17-22 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

17. Silmämme hämärtyivät ainaisesta tuijottamisesta,kun turhaan tähyilimme apua.Tähystyspaikoissa me odotimme auttajaa –kansaa, joka ei tullut.

18. Jokaista askeltamme tarkataan,emme voi liikkua ulkona.Päivämme ovat luetut, loppumme on lähellä,viimeinen hetkemme on tullut.

19. Nopeampia kuin taivaan kotkatolivat vainoojamme.Kiivaasti he ajoivat meitä takaa vuorilla,vaanivat autiomaassa.

20. Herran voideltu, kansamme elämä ja henki,joutui vangiksi heidän kuoppaansa.Olimme luulleet, että kuninkaamme suojassa saisimme elää,kansana kansojen joukossa.

21. Iloitse vain ja riemuitse, sinä Edomin kansa,joka asut Usin maassa.Kohta on sinunkin juotava Herran vihan malja,sinä juovut, ja pian olet alaston.

22. Tytär Siion, sinä olet jo kärsinyt synneistäsi rangaistuksen,enää ei Herra vie sinua pois maastasi.Mutta sinua, Edomin kansa, hän rankaisee,sinä joudut häväistyksi syntiesi tähden.

Lue täydellisestä luku Valitusvirret 4