11. Herra päästi kiivautensa purkautumaan,vuodatti koko hehkuvan vihansa.Hän sytytti Siionin tuleen,poltti sen perustuksia myöten.
12. Eivät uskoneet maanpiirin kuninkaat,ei tullut kenenkään mieleen,että jonakin päivänä vainooja ja vihollinentulisi sisään Jerusalemin porteista.
13. Tämä tapahtui profeettojen syntien tähden,pappien rikkomusten tähden.He vuodattivat kaupungissaviattomien verta.
14. Silmät sokeina he nyt harhailevat kaduillaveren tahrimissa vaatteissa.Vaatteita, joihin eivät saisi edes koskea,he kantavat yllään.
15. »Pois tieltä! Saastainen tulee!» huudetaan heidän edellään.»Pois tieltä! Väistykää! Älkää koskeko heihin!»He pakenevat, harhailevat vieraissa maissa,ja sielläkin sanotaan: »Tänne he eivät saa jäädä.»
16. Herra itse on karkottanut heidät,ei hän enää katso heidän puoleensa.Pappeja ei kunnioiteta,vanhimmille ei anneta arvoa.
17. Silmämme hämärtyivät ainaisesta tuijottamisesta,kun turhaan tähyilimme apua.Tähystyspaikoissa me odotimme auttajaa –kansaa, joka ei tullut.
18. Jokaista askeltamme tarkataan,emme voi liikkua ulkona.Päivämme ovat luetut, loppumme on lähellä,viimeinen hetkemme on tullut.
19. Nopeampia kuin taivaan kotkatolivat vainoojamme.Kiivaasti he ajoivat meitä takaa vuorilla,vaanivat autiomaassa.
20. Herran voideltu, kansamme elämä ja henki,joutui vangiksi heidän kuoppaansa.Olimme luulleet, että kuninkaamme suojassa saisimme elää,kansana kansojen joukossa.