Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Valitusvirret 3:13-25 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

13. Hän ampui minuun viinensä nuolet,lävisti rintani.

14. Minusta tuli kaiken kansan pilkka,ainainen ivan aihe.

15. Hän syötti minulle katkeria yrttejä,juotti karvasta juomaa.

16. Hän polki minut maan tomuun,pani hampaani jauhamaan soraa.

17. Minä kadotin onneni päivät,unohdin, millaista on elää rauhassa.

18. Minä sanoin: »Kaiken olen menettänyt,Herra on vienyt minulta toivon.»

19. Kurjuuteni ja kodittomuuteni täyttää mieleni,kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta.

20. Minä en voi unohtaa onnettomuuttani,en saa sitä mielestäni.

21. Kuitenkin minä toivon ja odotan,sillä minä ajattelen tätä:

22. Herran armoa on se, että vielä elämme,hänen laupeutensa ei lopu koskaan.

23. Joka aamu Herran armo on uusi,suuri on hänen uskollisuutensa.

24. Sieluni sanoo: »Herra on kaikkeni,häneen minä turvaan.»

25. Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen,sille, joka häntä etsii.

Lue täydellisestä luku Valitusvirret 3