1. Voi! Vihansa pilveen Herra on peittänyttytär Siionin!Taivaasta maahan hän heittisinut, Israelin kruunun.Vihansa päivänä hän ei säästänytkoroketta, joka on hänen valtaistuimensa edessä.
2. Herra tuhosi säälimättäkaikki Jaakobin asuinsijat,vihassaan hän repi raunioiksiJuudan linnoitukset,hajotti ne maahan.Herra häpäisi kuningaskunnan ja sen ruhtinaat.
3. Vihasta hehkuen hän mursiIsraelin voiman ja vallan,hän veti pois suojelevan kätensä,kun vihollinen saapui.Hän poltti Jaakobin kuin liekehtivä tuli,joka nielee kaiken.
4. Hän jännitti jousensa kuin vihollinen,valmiina ampumaan nuolen.Kuin vihamies hän tappoikaiken, mistä silmä oli iloinnut.Kiivaudessaan hän sytytti tuleenSiionin tyttären majan.
5. Herra oli kuin vihollinen,hän teki lopun Israelista,hävitti kaikki sen palatsit,tuhosi sen linnoitukset.Hän täytti Juudansurulla ja murheella.
6. Oman majansa hän tuhosi, hävitti puutarhansa,löi maan tasalle pyhäkkönsä.Juhlapäivän ja sapatinhän antoi unohtua Siionissa.Kauhistuttavassa vihassaan hän hylkäsikuninkaan ja papit.
7. Myös oman alttarinsa hän jätti,hylkäsi temppelinsä.Hän antoi vihollisen käsiinpalatsit ja muurit.Silloin kaikui Herran huoneessa melu ja metelikuin juhlapäivänä ikään.
8. Herra oli päättänyt hävittääSiionin muurit.Tarkoin hän tiesi, mitä teki.Ei hän vetänyt kättään tuhoamasta:valli ja muuri itkivät kohtaloaan,yhdessä ne sortuivat.
9. Portit ovat kaatuneet maahan,hän särki niiden salvat.Kuningas ja ruhtinaat ovat vieraalla maalla,enää ei opeteta Jumalan lakia,enää eivät profeetatsaa näkyjä Herralta.
10. Maassa istuvat vaitiSiionin vanhimmat.He sirottelevat multaa hiuksiinsa,pukeutuvat säkkivaatteeseen.Maahan painavat päänsäJerusalemin nuoret tytöt.
11. Silmäni riutuvat kyynelistä,sisintäni polttaa tuska.Voimani valuvat maahankansani sortumisen tähden.Lapset ja imeväiset nääntyvätkaupungin kaduilla.
12. He sanovat äidilleen: »Anna leipää,anna viiniä!»He vaipuvat maahan kaupungin kaduillekuin kuolettavasti haavoittuneetja heittävät henkensääidin sylissä.
13. Mitä minä sanoisin sinulle, tytär Jerusalem,mihin vertaisin sinua?Kenen kohtaloa muistuttaa sinun kohtalosi, Siion,mistä löydän lohdutuksen sanat?Suuri kuin meri on sinun vammasi,kuka voi parantaa sinut?
14. Profeettojesi näyt olivatpetosta ja harhaa.Syntiäsi he eivät paljastaneet,eivät kääntäneet kohtaloasi.Vääriä ja eksyttäviäolivat heidän ennussanansa.
15. Ohikulkijat lyövät käsiään yhteen,pilkkaavat sinua.He viheltävät ja pudistavat päätäänkatsellessaan tytär Jerusalemia:»Tämäkö on se kaupunki, jota sanottiinkauneudessaan täydelliseksi, koko maan iloksi?»
16. Kaikki sinun vihollisesiilkkuvat sinua.He viheltävät, irvistelevät ja sanovat:»Nyt me olemme sinut tuhonneet!Vihdoinkin on tullut päivä, jota odotimme.Omin silmin saimme sen nähdä!»
17. Herra teki sen, minkä oli aikonut,hän toteutti sanansa,jonka oli ilmoittanut jo kauan sitten.Säälimättä hän hajotti sinut,antoi vihollisillesi riemuvoiton,vihamiehillesi täyden vallan.
18. Huutakaa Herraa, huutakaa sydämenne pohjasta,te Siionin muurit!Anna kyyneltesi virrata kuin puropäivät ja yöt,vailla hetkenkään lepoa, Siion!Älkööt silmäsi kuivuko.
19. Nouse, huuda ja valita yöllä,jokaisen vartiovuoron aikaan.Vuodata sydämesi tuskaHerran kasvojen eteen.Kohota kätesi häntä kohtilastesi elämän puolesta.Heitä viruu joka kadunkulmassa,he nääntyvät nälkään.
20. »Katso, Herra! Katso,kenelle olet tämän tehnyt!Naiset syövät oman ruumiinsa hedelmät,omat lapsensa, itse synnyttämänsä!Herran temppelissä tapetaanpapit ja profeetat!
21. »Katujen pölyssä makaavatlapset ja vanhukset.Neidot ja nuoret miehetovat kaatuneet miekkaan.Sinä iskit heidät hengiltä vihasi päivänä,teurastit säälimättä.
22. »Kaikki, joita sydämeni kauhistuu,sinä kutsuit tänne kuin juhlaan.Herran vihan päivänä ei ollut pelastunutta,kukaan ei päässyt pakoon.Voi lapsiani, jotka synnytin ja kasvatin!Vihollinen teki heistä lopun.»