19. Seuraavana aamuna israelilaiset lähtivät liikkeelle ja asettuivat leiriin Gibean edustalle.
20. Näin israelilaiset lähtivät sotaan benjaminilaisia vastaan ja järjestäytyivät taisteluun Gibean ulkopuolella.
21. Benjaminilaiset hyökkäsivät ulos kaupungista ja surmasivat sinä päivänä kaksikymmentäkaksituhatta israelilaista.
22. Mutta israelilaiset rohkaisivat mielensä ja päättivät ryhtyä jälleen taisteluun samassa paikassa, jossa olivat taistelleet edellisenäkin päivänä.
23. He olivat näet menneet Herran pyhäkköön, itkeneet siellä iltaan asti ja kysyneet: »Pitääkö meidän vielä jatkaa taistelua veljiämme benjaminilaisia vastaan?» Herra oli vastannut: »Teidän on jatkettava taistelua.»
24. Kun israelilaiset seuraavana päivänä lähtivät leiristään taisteluun,
25. benjaminilaiset tulivat Gibeasta heitä vastaan ja surmasivat vielä kahdeksantoistatuhatta soturia.
26. Israelin koko sotajoukko meni jälleen Beteliin. Siellä israelilaiset istuivat itkien Herran edessä ja paastosivat iltaan asti sekä uhrasivat poltto- ja yhteysuhreja.
27. He tiedustelivat Herralta neuvoa – Jumalan liitonarkku oli näet siihen aikaan Betelissä,
28. ja Pinehas, Aaronin pojan Eleasarin poika, toimi siellä pappina. He kysyivät: »Vieläkö meidän pitää jatkaa taistelua veljiämme benjaminilaisia vastaan, vai joko lopetamme taistelun?» Herra vastasi: »Taistelkaa. Huomenna minä annan teidän kukistaa heidät.»
29. Israelilaiset sijoittivat miehiään väijyksiin kaikkialle Gibean ympärille.
30. Kolmantena päivänä israelilaiset järjestäytyivät taisteluun benjaminilaisia vastaan kuten edellisilläkin kerroilla.
31. Kun benjaminilaiset hyökkäsivät kaupungista, heidät houkuteltiin kauas sen ulkopuolelle. Tälläkin kerralla he pääsivät aluksi voitolle ja surmasivat Betelin ja Gibean välisellä tiellä kolmisenkymmentä israelilaista.
32. Silloin benjaminilaiset ajattelivat: »Me voitamme heidät kuten ennenkin.» Mutta israelilaisten suunnitelmana oli houkutella heidät valtatielle, kauas kaupungista.
33. Israelilaisten pääjoukko, joka oli lähtenyt asemistaan, ryhmittyi uudelleen taisteluun Baal-Tamarissa. Samaan aikaan israelilaisten väijytysjoukot syöksyivät esiin piilopaikoistaan gibealaisten selustasta.
34. Gibean edustalle saapui kymmenentuhannen miehen joukko israelilaisia valiosotureita. Taistelu riehui ankarana, eivätkä benjaminilaiset vielä tajunneet, että heitä uhkasi tuho.
35. Herra antoi israelilaisten voittaa benjaminilaiset. Sinä päivänä he surmasivat kaksikymmentäviisituhatta sata benjaminilaista soturia.
36. Benjaminilaiset ymmärsivät nyt joutuneensa häviölle.Taistelun kulku oli tällainen: Israelilaiset vetäytyivät benjaminilaisten tieltä luottaen Gibean ympäristöön sijoittamaansa väijytysjoukkoon.