5. Askelon näkee Tyroksen kohtalonja joutuu pelon valtaan.Gaza vapisee kauhuissaan,samoin Ekron, sillä tyhjiin raukeaa sen toivo.Gazan kuningas kukistuu,Askelon muuttuu autioksi,
6. Asdodissa on asuvasekarotuinen lauma.Minä, Herra, lannistan filistealaisten ylpeyden.
7. Minä otan verisen lihan pois heidän suustaan,tempaan iljettävät, saastaiset ruoatheidän hampaistaan.Silloin jäljelle jääneet filistealaisettulevat minun omikseni.Heidät otetaan Juudan sukukuntien joukkoon,Ekronin asukkaat liitetään minun kansaaniniin kuin jebusilaiset ennen.
8. Minä itse asetun vartioonsuojaamaan temppeliäni sotajoukoilta,jotka kulkevat tässä maassa.Kukaan ei enää ahdista minun kansaani.Minä vartioin sitä nyt omin silmin.
9. Iloitse, tytär Siion!Riemuitse, tytär Jerusalem!Katso, kuninkaasi tulee.Vanhurskas ja voittoisa hän on,hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla,aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
10. Hän tuhoaa sotavaunut Efraimistaja hevoset Jerusalemista,sotajouset hän lyö rikki.Hän julistaa kansoille rauhaa,hänen valtansa ulottuu merestä mereen,Eufratista maan ääriin asti.
11. – Kuule, Jerusalem!Verellä vahvistetun liiton tähdenminä vapautan vankeuteen viedyt asukkaasisyvästä ja pimeästä kuopasta.
12. Palatkaa, vangitut,takaisin turvapaikkaanne,te ette ole turhaan eläneet toivossa!Vielä tänäänkin lupaan:kaksinkertaisen hyvityksenminä annan sinulle, Siion.
13. Juudan minä jännitän jousekseni,asetan Efraimin nuoleksi sen jänteelle.Sinun poikasi, Siion,minä nostan kreikkalaisia vastaanja teen sinusta käteeni sankarin miekan.
14. – Herra ilmestyy omiensa avuksi.Kuin salaman hän sinkoaa nuolensa.Herra Jumala puhaltaa pasuunaan,hän kiitää etelästä polttavassa myrskyssä.
15. Herra Sebaot suojelee omiaan.Hän kaataa linkokivillään viholliset,lyö heidät maahan.Veri vuotaa valtoimenaan kuin viini.Herran soturit ovat yltä päältä vihollisten veressäniin kuin täydet uhrimaljat,niin kuin alttarin kulmat, verellä vihmotut.