Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Saarnaaja 7:21-29 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

21. Älä kuuntele kaikkea mitä puhutaan,ettet joutuisi kuulemaan sitäkin, miten palvelijasi kiroaa sinua.

22. Muistathan ne monet kerrat,jolloin sinä itse olet kironnut muita.

23. Kaiken tämän olen viisauden avulla koetellut. Minä sanoin: »Tahdon tulla viisaaksi.» Mutta viisaus pysytteli tavoittamattomissa.

24. Kaukana on kaiken sisin olemus,syvällä, syvällä – kuka voi sen löytää?

25. Minä ryhdyin itsekseni pohtimaan ja etsimään viisautta ja kaiken lopputulosta ja ymmärsin, että jumalattomuus johtuu järjettömyydestä ja tyhmyys mielen sokaistumisesta.

26. Minä havaitsin:Kuolemaakin katkerampi on nainen.Hän on pyydys,hänen sydämensä on ansa,hänen kätensä ovat kahleet.Jumalalle mieluinen hänet välttää,mutta synnintekijä takertuu hänen verkkoonsa.

27. Katso – sanoi Saarnaaja – tämän minä totesin, kun kohta kohdalta pyrin tulokseen:

28. en löytänyt, mitä kaiken aikaa etsin, ihmistä. Tuhannen joukosta minä löysin yhden, mutta koko määrästä en ainoatakaan naista.

29. Vain tämän minä sain selville: Jumala on luonut ihmiset suoriksi, mutta itse he punovat kieroja juonia.

Lue täydellisestä luku Saarnaaja 7