Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Saarnaaja 5:7-19 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

7. Jos näet, että maakunnassasi sorretaan köyhää ja loukataan lakia ja oikeutta, niin älä ihmettele:Viranomainen valvoo toistaja ylemmät heitä molempia.

8. Kaikitenkin on hyväksi,että asuttua maata hallitsee kuningas.

9. Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin,eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen.Tämäkin on turhuutta.

10. Kun omaisuus karttuu, karttuvat sen syöjätkin.Mitä iloa siitä on omistajalleen,paitsi että saa nähdä sen kuluvan?

11. Uurastavan uni on makea,söipä hän vähän tai paljon,mutta rikkaalta kylläisyys vie unen.

12. Olen nähnyt kipeän kärsimyksen auringon alla: rikkaus oli annettu omistajalleen onnettomuudeksi.

13. Kohtalon iskusta hän menetti rikkautensa, ja vaikka hänellä oli poika, ei tämän käsiin jäänyt mitään.

14. Rikkaan oli täältä lähdettävä yhtä alastomana kuin hän oli äitinsä kohdusta tullut, eikä hän voinut viedä mukanaan mitään siitä, minkä oli vaivaa nähden koonnut.

15. Juuri tämä on kipeä kärsimys: sellaisena kuin hän oli tullut, hänen oli myös lähdettävä. Mitä hyötyä oli siis siitä, että hän oli nähnyt vaivaa – tuulen hyväksi!

16. Kaikki päivänsä hän kulutti pimeässä huolia kantaen, vaivaa ja murhetta kärsien.

17. Niinpä olenkin havainnut, että on oikein ja paikallaan syödä ja juoda ja nauttia elämästä kaiken sen vaivan keskellä, jota ihminen näkee vähinä Jumalan antamina elinpäivinään auringon alla; sellainen on hänen osansa.

18. Jumalan lahja on sekin, että hän antaa rikkautta ja omaisuutta ja sallii ihmisen käyttää sitä ja saada siitä osansa ja iloita kaiken vaivannäön keskellä.

19. Kun Jumala täyttää mielen iloa tuottavilla askareilla, ei ihminen ehdi ajatella elinpäiviensä kulumista.

Lue täydellisestä luku Saarnaaja 5