Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Saarnaaja 5:4-14 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

4. On parempi olla lupaamattakuin luvata ja jättää lupaus täyttämättä.

5. Älä anna suusi saattaa itseäsi syylliseksi,älä sano Jumalan sanansaattajalle:»Minä tein sen vahingossa.»Miksi ärsyttäisit puheellasi Jumalantuhoamaan kättesi aikaansaannokset?

6. Totisesti: paljot puheet ovat vain unta ja turhuutta.Totisesti: pelkää sinä Jumalaa!

7. Jos näet, että maakunnassasi sorretaan köyhää ja loukataan lakia ja oikeutta, niin älä ihmettele:Viranomainen valvoo toistaja ylemmät heitä molempia.

8. Kaikitenkin on hyväksi,että asuttua maata hallitsee kuningas.

9. Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin,eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen.Tämäkin on turhuutta.

10. Kun omaisuus karttuu, karttuvat sen syöjätkin.Mitä iloa siitä on omistajalleen,paitsi että saa nähdä sen kuluvan?

11. Uurastavan uni on makea,söipä hän vähän tai paljon,mutta rikkaalta kylläisyys vie unen.

12. Olen nähnyt kipeän kärsimyksen auringon alla: rikkaus oli annettu omistajalleen onnettomuudeksi.

13. Kohtalon iskusta hän menetti rikkautensa, ja vaikka hänellä oli poika, ei tämän käsiin jäänyt mitään.

14. Rikkaan oli täältä lähdettävä yhtä alastomana kuin hän oli äitinsä kohdusta tullut, eikä hän voinut viedä mukanaan mitään siitä, minkä oli vaivaa nähden koonnut.

Lue täydellisestä luku Saarnaaja 5