Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Saarnaaja 4:4-11 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

4. Minä näin kaikessa vaivannäössä, työssä ja menestyksessä vain ihmisten keskinäistä kateutta. Tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

5. Tyhmä istuu kädet ristissäja kalvaa omaa lihaansa.

6. Parempi on kourallinen levossakuin kahmalon täysivaivaa nähden ja tuulta tavoitellen.

7. Minä näin lisää turhuutta auringon alla:

8. joku ihminen on aivan yksin, hänellä ei ole ketään,ei poikaa, ei veljeä.Silti hänen vaivannäöllään ei ole loppuaeikä hänen silmänsä saa rikkaudesta kyllikseen.»Ketä varten minä näen vaivaaja kieltäydyn kaikesta hyvästä?»Tämäkin on turhuutta, surkeaa ja turhaa.

9. Kaksin on parempi kuin yksin,sillä kumpikin saa vaivoistaan hyvän palkan.

10. Jos he kaatuvat, toinen auttaa toista nousemaan,mutta voi yksinäistä, joka kaatuu –häntä auttamassa ei ole ketään.

11. Ja jos kaksi makaa yhdessä, on molemmilla lämmin,mutta kuinka yksinäisellä voisi olla lämmin?

Lue täydellisestä luku Saarnaaja 4