2. Silloin minä ylistin vainajia, jotka ovat kuolleet – ylistin onnellisemmiksi kuin ovat ne, jotka vielä elävät;
3. ja näitä kumpiakin onnellisemmaksi ylistin sitä, joka ei ole syntynytkään ja jonka ei ole tarvinnut nähdä sitä pahaa, mitä auringon alla tapahtuu.
4. Minä näin kaikessa vaivannäössä, työssä ja menestyksessä vain ihmisten keskinäistä kateutta. Tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.
5. Tyhmä istuu kädet ristissäja kalvaa omaa lihaansa.
6. Parempi on kourallinen levossakuin kahmalon täysivaivaa nähden ja tuulta tavoitellen.
7. Minä näin lisää turhuutta auringon alla:
8. joku ihminen on aivan yksin, hänellä ei ole ketään,ei poikaa, ei veljeä.Silti hänen vaivannäöllään ei ole loppuaeikä hänen silmänsä saa rikkaudesta kyllikseen.»Ketä varten minä näen vaivaaja kieltäydyn kaikesta hyvästä?»Tämäkin on turhuutta, surkeaa ja turhaa.
9. Kaksin on parempi kuin yksin,sillä kumpikin saa vaivoistaan hyvän palkan.
10. Jos he kaatuvat, toinen auttaa toista nousemaan,mutta voi yksinäistä, joka kaatuu –häntä auttamassa ei ole ketään.