Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Saarnaaja 3:14-22 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

14. Minä oivalsin,että kaikki, minkä Jumala tekee,pysyy ikuisesti.Siihen ei ole lisäämistäeikä siitä vähentämistä.Jumala on niin tehnyt, että häntä pelättäisiin.

15. Mitä nyt on, sitä on ollut ennenkin,ja mitä vastedes on, sitäkin on ollut ennen.Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt.

16. Vielä minä näin auringon alla:oli oikeuspaikka – ja siellä vääryys,oli tuomioistuin – ja sielläkin vääryys.

17. Minä ajattelin itsekseni:Jumala tuomitsee oikein, niin syyttömän kuin syyllisen,sillä jokaisella asialla ja teolla on aikansa.

18. Ja minä ajattelin: Näin tapahtuu ihmisten vuoksi. Jumala koettelee heitä, jotta he ymmärtäisivät olevansa pelkkiä luontokappaleita.

19. Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole etusijaa eläimiin nähden, kaikki on turhuutta.

20. Kaikki menee samaan paikkaan:kaikki on tullut tomustaja kaikki palaa tomuun.

21. Kuka tietää, kohoaako ihmisen henki ylös ja vajoaako eläinten henki alas maahan?

22. Minä havaitsin, ettei ole mitään parempaa kuin nyt iloita teoistaan. Sellainen on ihmisen osa. Kuka hänet toisi takaisin näkemään, mitä hänen jälkeensä tapahtuu?

Lue täydellisestä luku Saarnaaja 3