Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Saarnaaja 1:1-8 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

1. Saarnaajan, Daavidin pojan, Jerusalemin kuninkaan, sanoja.

2. Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja,turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!

3. Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstä,jolla hän itseään rasittaa auringon alla?

4. Sukupolvi menee, sukupolvi tulee,mutta maa pysyy ikuisesti.

5. Aurinko nousee, aurinko laskee,kiirehtii nousunsa sijoille ja nousee taas.

6. Tuuli menee etelään ja kääntyy pohjoiseen,kiertää kiertämistään,ja samalle kierrolleen tuuli palaa.

7. Kaikki joet laskevat mereen,mutta meri ei täyty,ja minne joet ovat laskeneet,sinne ne yhä edelleen laskevat.

8. Kaikki sanat uupuvat kesken,kukaan ei saa sanotuksi kaikkea.Silmä ei saa näkemisestä kylläänsäeikä korva täyttään kuulemisesta.

Lue täydellisestä luku Saarnaaja 1