4. Siksi ajattelin kertoa sinulle siitä ja tarjota sitä sinulle näiden täällä läsnä olevien sekä kaupungin vanhimpien kuullen. Lunasta se, jos haluat, mutta ellet halua, niin sano se minulle, sillä sinulla on lunastusoikeus, ja minä olen vuorossa vasta sinun jälkeesi.» Mies sanoi: »Minä lunastan sen.»
5. Boas jatkoi: »Samalla kun pelto siirtyy Noomilta sinun haltuusi, sinä joudut ottamaan hoiviisi myös moabilaisen Ruutin, Noomin pojan lesken, jotta vainajan perintömaa pysyisi hänen jälkeläistensä nimissä.»
6. Silloin sukulunastaja sanoi: »Siinä tapauksessa en voikaan lunastaa sitä itselleni, muuten omien lasteni perintö vähenee. Täytä sinä lunastusvelvollisuus minun puolestani, minä en siihen pysty.»
7. Israelissa oli entisaikaan tapana vahvistaa jokainen omaisuuden lunastus tai siirto riisumalla jalasta sandaali ja ojentamalla se toiselle osapuolelle sopimuksen merkiksi.
8. Sukulunastaja sanoi Boasille: »Osta sinä se itsellesi», ja riisui toisen sandaalinsa.
9. Silloin Boas sanoi vanhimmille ja koko muulle väelle: »Te olette tänään sen todistajina, että minä lunastan Noomilta kaiken Elimelekille, Kiljonille ja Mahlonille kuuluneen omaisuuden.
10. Lisäksi otan omakseni moabilaisen Ruutin, Mahlonin lesken, jotta vainajan nimi säilyisi hänen perintömaallaan eikä katoaisi hänen sukukunnastaan ja kotikaupungistaan. Te olette tänään sen todistajina.»
11. Kaikki läsnäolijat ja vanhimmat sanoivat: »Me todistamme! Suokoon Herra, että sinun tuleva vaimosi olisi kuin Raakel ja Lea, joista Israelin kansa sai alkunsa. Menesty Efratassa, kasvakoon maineesi Betlehemissä!
12. Ja antakoon Herra sinulle tämän naisen kautta niin paljon jälkeläisiä kuin hän antoi Peresille, jonka Tamar synnytti Juudalle.»
13. Boas otti Ruutin vaimokseen ja yhtyi häneen. Herra antoi Ruutin tulla raskaaksi, ja hän synnytti pojan.
14. Naiset sanoivat Noomille: »Kiitetty olkoon Herra, joka antoi sinulle sukulunastajan. Tulkoon poika kuuluisaksi Israelissa,