8. Puolenyön aikoihin Boas hätkähti hereille, hapuili ympärilleen ja huomasi, että hänen jalkopäässään makasi nainen.
9. Hän kysyi: »Kuka sinä olet?» Ruut vastasi: »Olen Ruut, sinun palvelijattaresi. Ota minut suojaasi, olethan perheemme lunastaja.»
10. Boas sanoi: »Herra sinua siunatkoon, tyttäreni! Koska et ole juossut nuorten miesten perässä, et köyhien etkä rikkaiden, olet osoittanut vielä suurempaa uskollisuutta sukuasi kohtaan kuin silloin, kun lähdit anoppisi mukaan.
11. Älä ole huolissasi, tyttäreni. Minä teen kaiken mitä pyydät, sillä kaikki tässä kaupungissa tietävät, että olet kunnon nainen.
12. Minä olen kyllä sinun sukulunastajasi, mutta on toinenkin lunastaja, joka on sinulle vielä läheisempää sukua.
13. Jää tänne täksi yöksi, ja jos se toinen mies huomenna lunastaa sinut, niin lunastakoon, mutta ellei hän halua lunastaa sinua, niin minä lunastan sinut, niin totta kuin Herra elää! Lepää siinä aamuun asti.»
14. Niin Ruut makasi Boasin jalkopäässä aamuun asti, mutta hän nousi jo hämärissä, ennen kuin ihmiset saattoivat tuntea toisensa. Boas ajatteli: »Toivottavasti kukaan ei saa tietää, että tämä nainen kävi puimatantereella.»
15. Ruutille hän sanoi: »Anna tänne hartialiinasi ja pidä siitä kiinni.» Ruut piteli liinaa, ja Boas mittasi siihen kuusi mitallista ohria ja nosti sen hänen kannettavakseen. Sitten Ruut lähti kaupunkiin.
16. Kun Ruut tuli anoppinsa luo, tämä kysyi: »Miten sinun kävi, tyttäreni?» Ruut kertoi kaiken, mitä mies oli hänelle sanonut,
17. ja lisäsi: »Hän sanoi, ettei minun sovi mennä anoppini luo tyhjin käsin, ja antoi minulle nämä kuusi mittaa ohria.»
18. Silloin Noomi sanoi: »Odota rauhassa, tyttäreni, kunnes saat tietää, miten asia ratkeaa. Se mies ei hellitä, vaan vie asiansa päätökseen vielä tänä päivänä.»