Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Psalmit 39:4-14 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

4. Sydämeni oli kuin tulessa,huokaukseni olivat kuumat kuin liekki.Minun täytyi avata suuni ja puhua.

5. Herra, anna minun muistaa,että elämäni päättyy,että päivilleni on pantu määrä.Opeta minua ymmärtämään,kuinka katoavainen minä olen!

6. Vain kourallisen päiviä sinä annoit minulle,elämäni on sinun silmissäsikuin ohikiitävä hetki.Vain tuulenhenkäys ovat ihmiset,kaikki tyynni. (sela)

7. Ihminen tulee ja menee,katoaa kuin varjo.Turhaan hän hyörii ja kokoaa omaisuutta,ei hän tiedä, kenen käsiin se joutuu.

8. Herra, onko minulla vielä toivoa?Kaikki on sinun varassasi.

9. Päästä minut kaikista synneistäni,älä anna minun joutua houkkien häväistäväksi.

10. Minä olen nyt vaiti, en avaa suutani,sillä sinulta tulee kaikki.

11. Ota vitsauksesi minun päältäni,en kestä enää kätesi iskuja.

12. Kun sinä kuritat ja rankaiset ihmistähänen syntiensä vuoksi,sinä teet lopun hänen kukoistuksestaan,niin kuin koi tuhoaa vaatteen.Vain tuulenhenkäys ovat kaikki ihmiset! (sela)

13. Kuule rukoukseni, Herra,ota vastaan avunhuutoni.Älä ole kuuro minun itkulleni!Minä olen muukalainen, etsin sinulta turvaa,olen koditon niin kuin olivat isänikin.

14. Käännä pois syyttävä katseesi,jotta saisin jälleen iloita,ennen kuin menen poiseikä minua enää ole.

Lue täydellisestä luku Psalmit 39