15. pysykööt ne aina Herran edessä.Hävittäköön Herra heidän muistonsa maan päältä!
16. Tuo mies ei ajatellutkaan tehdä hyvää.Hän vainosi köyhää ja avutonta,ajoi murtuneen ihmisen kuolemaan.
17. Hän syyti kirouksia –saakoon itse ne päälleen!Ketään hän ei siunannut –jääköön itse siunauksetta!
18. Kietokoon kirous hänet kuin vaate,menköön se hänen sisäänsä kuin vesi,hänen luihinsa kuin liukas öljy.
19. Olkoon se viittana hänen yllään,vyönä hänen lanteillaan.
20. Näin tehköön Herra niille, jotka minua syyttävät,niille, jotka puhuvat minusta pahaa.
21. Herra, minun Herrani,tule avukseninimesi kunnian tähden!Sinä olet hyvä ja uskollinen,pelasta minut!
22. Minä olen köyhä ja avuton,sydämeni on haavoilla.
23. Minä katoan kuin väistyvä varjo,minut huitaistaan pois kuin heinäsirkka.
24. Polveni horjuvat paastoamisesta,olen pelkkää luuta ja nahkaa.
25. Vainoojani pilkkaavat minua,nyökyttelevät päätään, kun minut näkevät.
26. Auta minua, Herra, Jumalani!Sinä, joka olet uskollinen,pelasta minut!
27. Tulkoot he tuntemaan sinun kätesi voiman,saakoot tietää, että sinä, Herra, autat.
28. Kirotkoot vain – sinä siunaat.Nouskoot minua vastaan – heidän käy huonosti,mutta palvelijasi saa iloita.
29. Olkoon pilkka syyttäjieni vaatteena,häpeä heidän viittanaan.
30. Suureen ääneen minä kiitän Herraa,kansan keskellä minä häntä ylistän.
31. Hän seisoo sorretun vierelläja pelastaa hänet niiden käsistä,jotka tahtovat hänet tuomita.