1. Saman kuun kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä israelilaiset kokoontuivat paastoamaan, säkkivaatteet yllään ja multaa hiuksissaan.
2. Israelin kansaan kuuluvat vetäytyivät erilleen kaikista muukalaisista, ja sitten he tunnustivat omat syntinsä ja myös isiensä synnit.
3. He nousivat seisomaan, ja heille luettiin Herran, heidän Jumalansa, lain kirjaa neljännespäivän ajan. Toisen neljänneksen päivästä he maahan heittäytyneinä tunnustivat syntejään Herran, Jumalansa, edessä.
4. Sitten Jesua, Bani, Kadmiel, Sebanja, Bunni, Serebja, Bani ja Kenani nousivat leeviläisten korokkeelle ja huusivat kovalla äänellä Herraa, Jumalaansa.
5. Leeviläiset Jesua, Kadmiel, Bani, Hasabneja, Serebja, Hodia, Sebanja ja Petahja sanoivat: »Nouskaa ja ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, aina ja ikuisesti! Ylistetty olkoon sinun nimesi kunnia, joka kohoaa kaikkea kiitosta ja ylistystä korkeammalle!»
6. Sinä yksin olet Herra.Sinä olet tehnyt taivaan,taivasten taivaat ja tähtien joukot,maan ja kaiken mitä sen päällä on,meret ja kaiken mitä niissä on.Sinä annat kaikelle elämän.Kumartaen rukoilevat sinuataivaan tähtien joukot.
7. Sinä olet Herra Jumala.Sinä valitsit Abramin,johdatit hänet pois Kaldean Uristaja annoit hänelle nimen Abraham.
8. Sinä näit, että hän oli sinulle uskollinen,ja solmit hänen kanssaan liiton,lupasit antaa Kanaaninmaan,heettiläisten ja amorilaisten,perissiläisten, jebusilaisten ja girgasilaisten maan,sen lupasit antaa hänen jälkeläisilleen.Ja lupauksesi sinä täytit:sinä pysyt sanassasi.
9. Sinä näit meidän isiemme ahdingon Egyptissä,kuulit heidän huutonsa Kaislameren rannalla.
10. Tunnusteoilla ja ihmeillä sinä rankaisit faraotaja hänen palvelijoitaan ja koko hänen kansaansa,sillä sinä tiesit heidän röyhkeytensä isiämme kohtaan.Näin loit itsellesi nimen, jota yhäkin kunnioitetaan.
11. Meren sinä halkaisit kahtia heidän edessään,ja he kulkivat meren poikki kuivaa maata myöten.Mutta heidän vainoojansa sinä upotit syvyyteenkuin kiven kuohuviin aaltoihin.
12. Sinä johdit heitä päivällä pilvipatsaassaja yöllä tulipatsaassavalaisten tien,jota he kulkivat.
13. Sinä laskeuduit Siinainvuorelle,sinä puhuit heille korkeuksista,annoit heille selkeät säädöksetja luotettavat lait,hyvät ohjeet ja käskyt.
14. Sinä ilmoitit heille pyhän sapattisi,ja palvelijasi Mooses antoi heillesinun käskysi, ohjeesi ja lakisi.
15. Sinä annoit taivaasta leipää,kun heidän oli nälkä,sinä panit veden virtaamaan kalliosta,kun heidän oli jano.Käskit heidän ottaa haltuunsamaan, jonka sinä kätesi kohottaenolit luvannut heille antaa.
16. Mutta he, meidän isämme, olivat ylimielisiäja alkoivat niskoitella.Eivät he totelleet käskyjäsi,
17. vaan kieltäytyivät kuulemasta,eivät he muistaneet ihmetekojasi,joilla olit heitä auttanut.He niskuroivatja valitsivat itselleen johtajanpalatakseen takaisin Egyptin orjuuteen.Mutta sinä annat anteeksi,olet armollinen ja laupias Jumala,sinä olet kärsivällinenja sinun hyvyytesi on suuri.Sinä et hylännyt heitä,
18. vaikka he valoivat kullasta sonninja sanoivat: »Tämä on meidän jumalamme,tämä johti meidät pois Egyptistä.»Pahoin he sinua herjasivat.
19. Mutta sinun armosi oli suuri,sinä et hylännyt heitä autiomaahan.Päivisin ei pilvipatsas väistynyt heidän yltään,vaan näytti heille tietä,öisin ei tulipatsas väistynyt,vaan valaisi tien,jota he kulkivat.
20. Sinä annoit heille hyvän henkesiopettamaan viisautta,annoit mannaa heidän syödäkseenja vettä, kun heidän oli jano.
21. Neljäkymmentä vuotta sinä huolehdit heistä autiomaassa,mitään ei heiltä puuttunut,heidän vaatteensa eivät kuluneet rikki,heidän jalkansa eivät turvonneet.
22. Sinä annoit heidän haltuunsa valtakuntia kansoineen,jaoit ne heille rajamaiksi.He saivat omakseen Hesbonin kuninkaan Sihonin maanja Basanin kuninkaan Ogin maan.
23. Sinä teit heidän jälkeläistensä luvun suureksi,heitä oli kuin tähtiä taivaalla.Sinä veit heidätmaahan, josta olit antanut lupauksenheidän isilleen.
24. Ja jälkeläiset ottivat maan haltuunsa.Sinä annoit maan asukkaiden, kanaanilaisten,kukistua heidän edessäänja annoit heidän valtaansatuon maan kuninkaat ja kansan,ja he saivat tehdä heille, mitä halusivat.
25. He valloittivat linnoitetut kaupungitja viljavat pellot,he saivat omikseen talotja niiden runsaat varastot,kallioon hakatut vesisäiliöt,viinitarhat, oliivilehdotja suuret määrät hedelmäpuita.He söivät vatsansa täyteen ja lihoivat,he nauttivat yltäkylläisesti antimiesi runsaudesta.
26. Mutta he alkoivat niskoitella ja kapinoida sinua vastaan,he käänsivät selkänsä sinun laillesija tappoivat sinun profeettasi,jotka nuhtelivat heitäkoettaen johtaa heidät jälleen sinun puoleesi.Pahoin he sinua herjasivat.
27. Siksi annoit heidät ahdistajien käsiin,ja nämä sortivat heitä.Hädässään he silloin huusivat sinua,ja sinä kuulit taivaaseen heidän huutonsa.Suuressa armossasi sinä annoit heille auttajia,jotka pelastivat heidät vihamiesten vallasta.
28. Rauhaan päästyään he rikkoivat jälleensinua vastaan.Siksi sinä jätit heidät vihollisten käsiin,sortajien käsiin.Jälleen he huusivat sinua,ja sinä kuulit taivaaseen heidän huutonsa.Suuressa armossasi pelastit heidät,kerran toisensa jälkeen.
29. Sinä nuhtelit heitä,jotta he kääntyisivät tottelemaan sinun lakiasi,mutta he olivat röyhkeitäeivätkä kuunnelleet käskyjäsi.He tekivät syntiä sinun määräyksiäsi vastaan,jotka antavat elämän, kun niitä noudattaa.Itsepäisesti he käänsivät selkänsäeivätkä uppiniskaisuudessaan totelleet sinua.
30. Silti sinä osoitit kärsivällisyyttä heitä kohtaanvuodesta toiseen.Sinä varoitit heitä hengelläsi,annoit profeettojesi nuhdella heitä,mutta he eivät suostuneet kuulemaan.Niin sinä annoit heidät viholliskansojen käsiin.
31. Mutta suuressa armossasiet antanut heidän tuhoutuaetkä hylännyt heitä,sillä sinä olet anteeksiantava ja laupias Jumala.
32. Nyt, Jumalamme,sinä suuri Jumala, väkevä ja pelättävä,sinä, joka olet uskollinen ja pidät liittosi voimassa:katso, miten suuressa ahdingossaolemme joutuneet elämään,me, kuninkaamme ja ruhtinaamme,pappimme ja profeettamme,isämme ja koko kansamme,Assyrian kuninkaiden ajoistaaina tähän päivään asti.
33. Sinä olet tehnyt oikeinkaikessa, mikä on kohdannut meitä.Sinä olet ollut uskollinen,me olemme rikkoneet sinua vastaan.
34. Meidän kuninkaamme, ruhtinaamme, pappimme ja isämmeeivät totelleet sinun lakiasi,he eivät noudattaneet käskyjäsi ja määräyksiäsi,jotka olit heille antanut.
35. Ja vaikka heillä oli oma valtakuntansaja kaikki se hyvä,minkä olit antanut heille,vaikka heillä oli laaja, viljava maa,jonka olit heille lahjoittanut,he eivät palvelleet sinuaeivätkä luopuneet pahoista teoistaan.
36. Nyt me olemme orjia.Siinä maassa, jonka sinä annoit isillemme,jotta he saisivat nauttia sen hedelmistä ja antimista,siinä maassa me olemme orjina.
37. Sen runsas sato kuuluu kuninkaille,joiden valtaan olet meidät antanutsyntiemme tähden.He hallitsevat mielensä mukaan meitä ja karjaamme.Suuri on meidän ahdinkomme.