16. Johtomiehet eivät tienneet, missä olin käynyt ja mitä olin tehnyt, sillä en ollut ilmoittanut aikeistani juutalaisille, en papeille, ylimyksille, johtomiehille enkä muillekaan, joita asia koski.
17. Mutta nyt sanoin heille: »Te näette, millaisessa vaarassa olemme, kun Jerusalem on raunioina ja sen portit on poltettu. Meidän on ryhdyttävä rakentamaan Jerusalemin muureja. Emme saa enää alistua tähän häpeään.»
18. Kerroin myös, kuinka hyvin Jumalan käsi oli johtanut minua ja mitä kuningas oli minulle sanonut. He sanoivat: »Meidän täytyy ruveta rakentamaan muureja.» Ja he kävivät tarmokkaasti käsiksi työhön.
19. Mutta kun horonilainen Sanballat, ammonilainen virkamies Tobia ja arabialainen Gesem kuulivat tästä, he ivasivat ja pilkkasivat meitä ja sanoivat: »Mitä te oikein olette tekemässä? Aiotteko kapinoida kuningasta vastaan?»
20. Minä vastasin heille: »Taivaan Jumala auttaa meitä. Olemme hänen palvelijoitaan ja ryhdymme rakennustöihin. Mutta teillä ei ole osuutta eikä oikeutta Jerusalemiin, eikä teistä jää tänne mitään muistoa.»