4. Silloin teitä pilkataan ja teistä sepitetään valituslaulu:– Loppu on tullut meille,viholliset saivat maamme,kaiken meiltä veivät,tyhjin käsin olla saamme.
5. Niin teillä ei ole enää osaa eikä arpaa siihen maahan, joka kuuluu Herran kansalle.
6. »Älä riehu, profeetta!»nuo pauhaavat.»Ei noin pidä profetoida!Ei tuollainen häpeävoi kohdata meitä!»
7. Voiko Jaakobin suku puhua näin?Onko Herra mielestänne kärsimätön,jos hän toteuttaa uhkauksensa?Eivätkö minun sanani ole täynnä hyvyyttäniitä kohtaan, jotka kulkevat oikeaa tietä?
8. Vielä äsken te olitte minun kansaani,nyt te olette nousseet minua vastaan.Te riistätte viitan niiltä,jotka elävät kaikessa rauhassa,käytte niiden kimppuun,jotka pahaa aavistamatta kulkevat ohitseeivätkä tee vastarintaa.
9. Te karkotatte minun kansani äiditheidän omista kodeistaan.Heidän lapsiltaan te riistätte ainiaaksiminun antamani kalliit lahjat.
10. Menkää tiehenne,tässä maassa ei teillä enää ole rauhaa!Saastaisuutenne vuoksite syöksette itsenne turmioon,kauhistuttavaan tuhoon.
11. Jos joku syöttäisi teille tuulta ja tyhjääja sanoisi:»Saatte nähdä, tulee aika,jolloin teillä on virtanaan viiniä ja olutta»,niin te ihastelisitte:»Tässäpä on oikea profeetta!»
12. – Minä kokoan sinut, Jaakobin heimo, kaikkialta,yhdistän Israelista jäljelle jääneet.Minä johdatan heidät yhteenkuin lampaat tarhaan,kuin lauman laitumelle.Kansaa tungeksii kaikkialla.
13. Heidän edellään kulkee tien aukaisija,he raivaavat tiensä,murtautuvat portista ja lähtevät.Heidän kuninkaansa kulkee edellä,Herra johtaa heitä.