14. Kysymättä neuvoa Herralta Israelin miehet maistoivat heidän eväitään,
15. ja Joosua antoi gibeonilaisille rauhanvakuutuksen, teki liiton heidän kanssaan ja lupasi säästää heidän henkensä. Kansan päämiehet vahvistivat liiton valallaan.
16. Kolmen päivän kuluttua liiton solmimisesta israelilaiset saivat tietää, että vieraat olivatkin heidän naapureitaan ja asuivat aivan lähellä.
17. Israelin miehet lähtivät silloin liikkeelle ja tulivat kolmantena päivänä heidän kaupunkeihinsa, jotka olivat Gibeon, Kefira, Beerot ja Kirjat-Jearim.
18. Mutta israelilaiset eivät tappaneet heitä, koska kansan päämiehet olivat vannoneet heille valan Herran, Israelin Jumalan, nimeen. Koko kansa nurisi päämiehiä vastaan.
19. Silloin päämiehet sanoivat kansalle: »Me olemme vannoneet heille valan Herran, Israelin Jumalan, nimeen. Sen tähden me emme voi koskea heihin.
20. Meidän on annettava heidän elää, ettei Herran viha kohtaisi meitä sen valan takia, jonka vannoimme heille.»
21. Päämiehet määräsivät, että asukkaat oli jätettävä eloon, mutta päämiesten käskystä heidän oli ruvettava palvelemaan israelilaisia puunhakkaajina ja vedenkantajina.
22. Joosua kutsui gibeonilaiset eteensä ja sanoi heille: »Miksi petitte meidät sanomalla, että tulitte hyvin kaukaa, vaikka asutte aivan lähellä?
23. Te olette tästedes kirottuja, ja te joudutte aina palvelemaan meitä orjina. Teistä tulee Jumalan pyhäkön puunhakkaajia ja vedenkantajia.»
24. He vastasivat Joosualle: »Meille, sinun palvelijoillesi, kerrottiin, että Herra, sinun Jumalasi, käski palvelijansa Mooseksen antaa teille koko tämän maan ja käski teidän hävittää kaikki sen asukkaat tieltänne. Siksi me pelkäsimme henkemme puolesta ja teimme näin.
25. Me olemme nyt sinun vallassasi. Tee meille niin kuin parhaaksi katsot.»