Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Job 9:5-18 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

5. Hän siirtää vuoria kuin huomaamatta,hän kääntää ne nurin, kun hän vihastuu.

6. Hän koskettaa maata, ja se järähtää paikoiltaan,sen peruspylväät horjuvat.

7. Hän käskee, ja aurinko pimenee.Hän sulkee sinetillään tähtien valon.

8. Yksin on hän levittänyt yllemme taivaan,hän kulkee meren hyökyjen yli.

9. Leijonan tähdistön hän on tehnyt,Orionin ja Seulasetja eteläisten tähtien tarhat.

10. Suuria tekoja hän tekee, tutkimattomia,ihmeitä, joilla ei ole määrää, ei rajaa.

11. Hän kulkee läheltä, enkä minä häntä näe,hän kiitää ohitseni, enkä minä häntä huomaa.

12. Kun hän tempaa käsiinsä jotakin,kuka voi sen estää?Kuka sanoisi hänelle: »Miksi sinä noin teet?»

13. Mikään voima ei käännä pois Jumalan vihaa,hänen alleen lyyhistyvät Rahabin joukot.

14. Kuinka minä voisin käydä kiistaan Jumalan kanssa,kuinka voisin löytää sanat häntä vastaan?

15. Vaikka olisin kuinka oikeassa,en pystyisi hänelle vastaamaan.Voin vain rukoilla armoahäneltä, joka minut tuomitsee.

16. Vaikka hän ottaisi vastaan minun haasteeni,en usko, että hän suostuisi minua kuulemaan –

17. hän, joka myrskyllään iskee minut maahanja aina vain lisää minun haavojeni määrääilman mitään syytä.

18. Edes hengenvedon ajaksi hän ei anna minulle rauhaa,ei, hän lisäämistään lisää kärsimystäni.

Lue täydellisestä luku Job 9